Pihlaja (Sorbus)


Pihlaja on Kalevalassa Ukko ylijumalan oletetun vaimon maanjumalatar Raunin puu. 
Suomalaiset ovat pitäneet pihlajaa pyhänä ja erityisesti sellaisia, jotka kasvavat erityisissä paikoissa, kuten toisen puun rungosta tai kallion halkeamasta. Pihlajan marjassa on viiskanta, jota virolaiset ja suomalaiset ovat pitäneet onnea tuovana symbolina. 
Kaikkialla, missä pihlaja luonnollisesti kasvaa, se ollut yksi arvostetuimmista puista ja säilytti myös kristinuskon aikana pitkään tärkeän asemansa kansanomaisessa taikuudessa ja suojelijana. Yleensä pihlaja istutettiin talon lähelle tai leikattiin pihlajanoksat ja kiinnitettiin oven, portin tai tulipesän yläpuolelle.
Koko Euroopassa tunnettiin tapa, jonka mukaan karjaa lyötiin keväällä kevyesti pihlajanoksalla (joskus myös pähkinäpensaan oksalla tai pajunvarrella), minkä uskottiin antavan elinvoimaa ja tuovan karjalle terveyttä ja onnea. Pihlajan legendaarinen voima muuttaa vanhuksia uudelleen nuoreksi yhdistää sitä myös ikivanhan elämän puun käsitteeseen.

Symboliikka: Suojaa ja kannustaa
Suhde jumaliin: Brigida (Irlanti), Thor (skandinaavia ja germaania)
Astroloogilinen yhteys: Aurinko, Merkurius
 
Lähteet: Living Wisdom of Trees: Fred Hageneder ja Wikipedia


Ei kommentteja: